Olen jotenkin itse käsittänyt älytaulun pelkäksi näytön ja kopiokoneen jatkeeksi opetuksessa. Eli sen avulla saa esitettyä ja hallittua opetusmaterilaalia hiehan eritavalla kuin ennen. Eli opettaja saa kalvosulkeiset toteutettua uudella tavalla sekä  myöskin omat tuherruksensa  kopioitua mailiin ja suoraan oppilaille.

”Luulen että yleisin tapa käyttää Smarttia on heijastaa taululle tietokoneen näyttö ja käyttää sen kautta internet-selainta tiedonhakuun täydentämään muuta materiaalia.”,Opettaja Taija Schroderus

Hyvähän se on, että uusi tekniikka tuodaan kouluihin ja niiden ylläpidosta tulee lisää kuluja. Ja haluan nähdä kuinka alkuvaiheessa sitä osataan käyttää tehokkaasti. Itse soisin älytaulujen sijaan keskityttävän erilaisten oppilaiden oppimistapojen hyödyntämiseen, koulumatkojen ajan optimoimiseen sekä siihen että kaikkialla saadaan tasokasta opetusta.

Voisin vaikka maksaa hyville opettajille bonusta sen sijaan, että ostaisin älytauluja. Mutta nykytekniikka pitää tuoda kouluihin paikalle ja sitä pitää hyödyntää.

Itse huomaan omassa opetuksessa, että teen muistiinpanot kylläkin esim. kalvosulkeisten muotoon ja ehkä jaan ne opetuksen tukimateriaaliksi. Niihin on kiva rustata omia kommentteja mukaan. Mutten oikein osaa kuvitella, että siirtyisin edelleenkään opettamisessa liidusta ja taulusta puhtaaseen valmiiksi muokattuun materiaaliin.

Ymmärrän kyllä, että älytauluakin voi hyödyntää perinteisillä opetusmenetelmillä, mutta saman osaan tehdä myös tykillä ja valkotaululla. Tai piirtoheittimellä ja fläppitaululla.

Olisi jotenkin mukava joskus kuulla asiantuntijoiden kommentteja kuinka nuo tekniset vempaimet lisäävät opetustehoa.Mutta olenkin vanhakantainen jäärä

Kuhan pohdin, Kari…

P.S. Mietin vain sitä, että jos älytaulun hinta on jotain 2000 ja ne ovat vain valkokankaan jatkeita suurimmalle osalle opettajia, niin….

Eli viikottain tulee uusia juttuja taasen Lopen elämästä. Toivottavasti ne kirvoittavat kommentteja.

Kari…

Eli viestistä ei tainnut irrota se, että tarvittaessa on myös osattava vastata kielteisesti ja osattava perustella se.

Jos olisi aikaa ja kiinnostusta, niin kait asia pitäisi hoitaa hallinto-oikeuden kautta loppuun eli olettaen että hiljaisuus on kieltävä vastaus.

Nooh, onneksi “luotan” valtuutetuihin ja virkamiehiin siinä, että osaavat katsoa asioita kokonaisvaltaisesti ja hoitaa asiat ilman valtuuttajiensa mielipiteitä. Niinkuin hoitivat kouluverkkoselvityksenkin käsittelyn.

Kari…

2. Sähläämiseen on aikaa, kehittämiseen ei

Työpaikalla on aikaa tehdä virheitä, mutta työn sujuvuuden kehittämiseen aikaa ei muka ole. Syntyy kierre: sähläämällä haaskataan lisää aikaa. Ongelmien ratkaisusta tulee tulipalojen sammuttelua.

Työpaikoille on pesiytynyt myös paljon turhaa työtä. Turha työn osuus on Kestin mukaan noin viidennes työajasta eli yksi työpäivä viikosta.

Aikaa ei silti jää oman ajankäytön pohtimiseen. ”Se on vähän sama kuin juoksisi pyörän vieressä, mutta ei ole aikaa hypätä sen selkään.”

Nopein tapa lisätä resursseja on vähentää sähläystä ja turhaa työtä.

Jos jokainen työntekijä käyttäisi tehokkaasti kaksi ja puoli työpäivää vuodessa oman toimintansa kehittämiseen, se näkyisi jo myyntikatteessa, Kesti ohjeistaa.

Mitä isompi yritys, sen suurempi vipuvaikutus sähläämisen vähenemisellä on myyntikatteeseen.

”Jos sadan hengen yritys vähentää turhaa työn tekemistä kahdella prosentilla, syntyy sadantuhannen euron kustannussäästöt. Resursseissa tämä vastaa kahdeksan uuden henkilön vuosityöpanosta”, Kesti laskee.

Tuosta mainitsin jo aiemminkin eli työn tehostaminen on yksi reitti parempaan talouteen.

Mutta leikkaaminen on aina tärkeämpää kuin ongelmien etsiminen.

Kari…

Ei siinä mitään, mutta kun hallituksen pöytäkirjat tulevat julkiseksi liitteineen hallituksen päätöksen jälkeen. Luulisi että keskeneräisiä talousarvioasioita koskee julkisuusperiaatteen ensisijaisuusvaatimus. Eli asioista on mieluummin tiedoitettava ennennemin kuin liian myöhään.

Mutta minulle on jäänyt jotenkin mieleen, että asioiden julkistamisessa käytetään vuoden 1952 lakia mieluummin kuin vuoden1999 lakia, joka asettaa aika paljon paineita viranomaisille.

Sen tarkemmin pohtimatta asiaa, totean vain että olisi kiva kun saisi tietoa etukäteen eikä jälkikäteen.

Kari…

Asiakirjat pitäisi antaa kahden viikon kuluessa pyynnöstä paitsi silloin kun asiakirjojen kerääminen tuottaa paljon vaikeuksia. Itse olen pyytänyt kahdesti samaa asiakirjaa ja en ole vieläkään saanut kyseiseen pyyntöön mitään vastausta. Ehkä ongelmana on se, että pyydän asiakirjoja sähköisesti.

Mutta koska kyseessä on julkinen asiakirja (ainakin minun mielestä), niin lain mukaan sähköisessä asioinnissa ei tarvita vahvaa tunnistusta vaan käytännössä asiakirja pitäisi toimittaa välittömästi. Sähköisesti asioitaessa vielä pyyntöasiakirjan saapumisesta pitäisi tulla välittömästi kuittausviesti asiakirjapyynnön saajalta. Erityisesti, koska jälkimmäinen pyyntö oli määrämuotoinen ja tunnistettavissa asiakirjaksi.

Itse olen nyt odottanut ensimmäistä vastaanottokuittausta jo kaksi ja puoliviikkoa ja asiakirjaakin pahimmillaan kolme viikkoa. Eli lain määräämän maksimiajan. En oikein tiedä, että jätetäänkö sähköpostit lukematta vai eikö niiden käsittelylle ole ohjetta. Tai pahimmassa tapauksessa viranhaltija ei ymmärrä sitä, että lakia kuuluu noudattaa. Toivottavasti viimeinen kohta ei pidä paikkaansa.

Sähköisestä asioinnista

Asian sähköiseen vireillepanoon ja sähköisen allekirjoituksen tarkastamiseen liittyvien toimenpiteiden tulisi pääsääntöisesti tapahtua seuraavassa järjestyksessä (JHS 161):

• Viestin saapumisajankohdan toteaminen
• Ilmoitus lähettäjälle viestin vastaanottamisesta (ilmoitus voidaan toimittaa tietojärjestelmän välityksellä automaattisena kuittauksena tai muutoin, ilmoitus sähköisen asiakirjan saapumisesta ei kuitenkaan ole kannanotto asian käsittelyn edellytyksiin tai lopputulokseen eikä se myöskään sellaisenaan merkitse vielä sitä, että asia on tullut viranomaisessa vireille)
• Varmenteen voimassaolon tarkistaminen
• Viestin eheyden ja alkuperäisyyden toteaminen. Aina, kun alkuperä ja eheys tarkistetaan, tulee toimenpiteestä tehdä merkintä asiankäsittelyjärjestelmän toimenpidetietoihin tai muuhun vastaavaan kohtaan.
• Viestin avaaminen ja mahdollinen konvertointi luettavaan muotoon
• Arviointi, onko kyseessä sähköisessä asiointilaissa tarkoitettu viesti vai asiakirja (ellei tätä ole ratkaistu jo palvelua järjestettäessä)
• Asian vireilletulon rekisteröinti (mukaan lukien merkinnät saapumisajankohdasta sekä eheyden ja alkuperäisyyden tarkistamisesta)
• Asian ja asiakirjan jatkokäsittelyyn siirtäminen ja käsittelyyn liittyvien väli- ja lopputoimenpiteiden rekisteröinti
• Päätöksen tiedoksi antaminen sähköisesti, mikäli tähän on riittävät tekniset edellytykset ja mikäli asianomainen on antanut tähän suostumuksensa,

Ei noiden vaiheiden suorittamisen luulisi olevan hankalaa. Ei ainakaan kestävän noin kolmea viikkoa, paitsi mikäli postilaatikkoa ei lueta tai posti siirretään käsittelemättä seuraavalla henkilölle.

Monissa tapauksissa sähköpostiviesteillä on viranomaisen tehtävien hoitoon liittyvä asiakirjallinen luonne.     Kun sähköpostiviesteillä on tällainen asiakirjallinen luonne, ne ovat osa viranomaisen arkistoa samalla     tavalla kuin perinteiset asiakirjat: esittämistavan tai muun ulkoiseen seikan (esim. epävirallisuus) ei saa     antaa hämärtää tätä peruslähtökohtaa.

Tuo sähköpostimaisuus varmaankin hämärtää sen, että kyseessä on asiakirja. Ja kun sähköpostia ei mielletä vakavasti otettavaksi asiakirjaksi, niin sitä käsitellään helposti viestinä eikä ymmärretä sen vakavuutta. Mutta säöhköisessä asioinnissa korostetaan sitä, ettei kaikessa tarvita määrämuotoisuutta tai tunnistusta, vaan niissä tapauksissa joissa asiaa voidaan hoitaa esim. puhelimella tai nimettömänä tiskillä niin myös asiointi voidaan hoitaa maililla.

Kunnan kannalta JHS:n suositusten lukeminen voisi olla hyväksi. Eli pohtia kuinka nimetä sähköpostiosoitteet siten, että esim. info/kirjaamo- postit saataisiin eroteltua jo lähetysvaiheessa tai kuinka esim. rakennusvalvonnalle tulevat postit tulisivat rakennustarkastajan henkilökohtaisen postilaatikon sijaan esim. rakennustarkastus(at)loppi.fi- osoitteeseen.

Sähköpostiosoitteiden järkeistäminen sekä niiden käytön ohjeistaminen saattaisi tuoda mukanaan sähköistä asiointia kuntalaisten ulottuville.

Itse kuulisin mielelläni asiasta vastaavalta henkilöltä selvityksen kuinka kunnalla voi mailin avaaminen kestää kahdesta kolmeen viikkoon tai vaihtoehtoisesti miksi asiakirja ei johda jatkotoimenpiteisiin.

Kuhan pohdin, Kari…

2 luku

Viranomaisen velvollisuudet

Sähköisten asiointipalvelujen järjestäminen

Viranomaisen, jolla on tarvittavat tekniset, taloudelliset ja muut valmiudet, on niiden rajoissa tarjottava kaikille mahdollisuus lähettää ilmoittamaansa sähköiseen osoitteeseen tai määriteltyyn laitteeseen viesti asian vireille saattamiseksi tai käsittelemiseksi. Tällöin on lisäksi kaikille tarjottava mahdollisuus lähettää sähköisesti viranomaiselle sille toimitettavaksi säädettyjä tai määrättyjä ilmoituksia, sen pyytämiä selvityksiä tai muita vastaavia asiakirjoja taikka muita viestejä.

Viranomainen voi tarjota 1 momentissa tarkoitetut palvelut myös tehtävä- tai toimipaikkakohtaisesti.

Viranomaisen on pyrittävä käyttämään asiakkaan kannalta teknisesti mahdollisimman yhteensopivia ja helppokäyttöisiä laitteistoja ja ohjelmistoja. Viranomaisen on lisäksi varmistettava riittävä tietoturvallisuus asioinnissa ja viranomaisten keskinäisessä tietojenvaihdossa., Finlex Laki sähköisestä asioinnista.

Olen aina ajatellut, että lakeja noudatetaan. Eli autoilijat pyrkivät noudattamaan liikennesääntöjä, ei varasteta tai tuhota omaisuutta. Ja samaa olen aina olettanut viranomaisistakin. Eli he pyrkivät noudattamaan lakia ja sen henkeä.

Kun itse toteutan sähköisiä asiointipalveluita, niin olen myös tottunut vaatimaan niitä muiltakin. Ja ehkä yksinkertaisin sähköinen asiointipalvelu on sähköposti. Sillä voidaan helposti hoitaa asioita, jotka eivät vaadi vahvaa varmennusta. Esimerkiksi tietopyynnöt yms. ovat asioita joita voidaan hoitaa sujuvasti sähköpostin välityksellä.

Lopellahan sähköinen asiointi on hoidettu minimaalisesti eli on yksi palautelomake ja mahdollisuus lähettää sähköpostia. Valitettavasti vain jälkimmäinen asia ei taida oikein toimia. Joko posteja ei lueta tai ei vaihtoehtoisesti ymmärretä sitä, että sitäkin kautta voi tulla diarioitavia asiakirjoja. Asiakirjoja jotka vaativat määrämuotoista käsittelyä.

Itse tein tietopyynnön kunnalle ja osoitin sen talousjohtajalle. Eli halusin nähdä viranomaisen valmisteleman talousarvioehdotuksen, joka esitettiin kunnanhallitukselle. Oman käsitykseni mukaan asiakirja on julkinen, koska viranomainen on saanut sen valmiiksi ja toimittanut seuraavalle asianomaiselle käsittelyyn.

Nyt myös muut tyypilliset asiakirjat on lueteltu laissa erikseen. Jokainen lain soveltamisen piiriin kuuluva asiakirja tulee julkiseksi viimeistään silloin, kun asia, jota asiakirja koskee, on siinä viranomaisessa käsitelty loppuun. Poikkeuksen muodostavat salassa pidettävät tiedot. , Kunnat.net- sivusto

No, ei minua huoleta se, että en ole saanut vielä tietoa kahden viikon kuluessa siitä että missä voin tutustua asiakirjaan tai miksen saa tutustua siihen. Mutta se minua huolettaa, kun en ole vielä kahden viikon kuluessa postin lähettämisestä saanut ilmoitusta siitä, että posti on tullut perille.

12 §

Sähköisen asiakirjan vastaanottamisesta ilmoittaminen

Viranomaisen on viipymättä ilmoitettava sähköisen asiakirjan vastaanottamisesta lähettäjälle. Ilmoitus voidaan toimittaa tietojärjestelmän välityksellä automaattisena kuittauksena tai muutoin. Vastaanottamisesta ilmoittaminen ei vaikuta asian käsittelyn edellytyksiin, joista säädetään erikseen., Finlex laki sähköisestä asioinnista

Tiedän että budjetti yms. kiireet vaivaa, mutta silitikin kait pykäliä pitäisi noudattaa. Luulisin kait

Tietopyynnöt pitää käsitellä viivytyksettä. Kun tietoa pyydetään julkisesta asiakirjasta, tieto on annettava mahdollisimman pian, viimeistään kuukauden kuluessa tietopyynnöstä. Jos tietopyyntö koskee esimerkiksi suurta määrää asiakirjoja tai asiakirjoja, joissa on myös hankalasti poistettavia salassa pidettäviä tietoja, julkiset tiedot on annettava viimeistään kahden kuukauden kuluessa tietopyynnöstä. Käsittelyajat koskevat vain julkisia asiakirjoja mutta niitä voidaan pitää myös muiden asiakirjojen osalta enimmäisaikoina. Vuoden 2003 alusta enimmäisajat ovat kaksi viikkoa ja yksi kuukausi., kunnat.net- sivusto

Eli kun teen sähköisesti tietopyynnön, niin voisin olettaa että asia käsitellään lakien mukaan eli sähköinen asiointi menee oman lakinsa mukaan ja tietopyyntöä käsitellään oman lakinsa mukaan. Eli viestistä tulee palautetta nopeasti ja myöskin asia käsitellään aikataulun mukaisesti.

Mutta kuten olen kuullut, töitä ei saa tehostaa eikä prosesseja hioa. Ja sitten odotetaan sitä ensimmäistä viestiä ja ihmetellään miksei tieto kulje

Kari…

Homma olisi helppo hoitaa prosessilla. Mitä tehdään, milloin tehdään ja mietn tehdään. Se vain vaatisi hiukan ajattelemista ellei halua luntata suoraan esim. narcin sivuilta. Sieltä saattaa löytyä kokonainen prosessi asian käsittelemistä varten.

Olisikohan aika lähteä kunnanisien opintomatkalle.

Kari…

P.S. Siellä on huomattu mm. että kuluja voi säästää järjellä sekä tehokkaalla johtamisella ja ulkoistamisella.

Mutta joko asiaa ei haluta hoitaa tai ei osata hoitaa. Eniten kuitenkin toivon, että kyseessä on vain vahinko eli asia on jäänyt jonnekkin pöydälle muhimaan….

Saas nähdä, koska asia hoituu eteenpäin.

Kari…

Joku ystävällisesti vastasi tuolla Aamupostin keskustelupalstalla, että töiden tehostamisesta pääsee maata kiertävälle radalle. Ja nyt kyllä uskon miksi hän sanoin niin…